tiistai, 3. marraskuu 2015

Viinapiru

Totuudenmukaisuudesta en sitten tiedä, mutta luin jostain, että 50%:sta toureetikkoja tulee iän myötä jonkin sortin alkoholisteja. En tiedä mihin se perustuu, mutta olettaisin sen liittyvän alkoholin tuottamaan rentoon oloon ja vapautumiseen. Rentoutuminenhan on meille toureetikolle erityisen tärkeää, sillä jatkuva nykiminen ja ääntely syövät voimia. Aihe on minulle henkilökohtaisesti hyvinkin läheinen, sillä itse olen toipuva alkoholisti. Minun tapauksessani ongelmaan tartuttiin jo varhaisessa vaiheessa, joten elämäni ei vielä ehtinyt "mennä persiilleen". Ongelma on kuitenkin jatkuvasti läsnä ja mietityttää.

On erikoista, että toureetikot hakevat rentoutumista alkoholista, sillä alkoholihan lisää ticsejä. Tämä johtuu siitä, että keskittyminen oireiden pidättelystä herpaantuu. Itse en ainakaan alkoholin vaikutuksen aikana huomaa oireiden lisääntymistä, vaan päin vastoin rauhoitun ja otan rennosti. Usein humalassa minulta kysytään, että hei, ootsä ihan ookoo. Ja minä ihmettelen, että miten niin, kun olo on niin rento ja hyvä.

Viime vuonna alkoholia kului valtavat määrät. Olin masentunut, ahdistunut ja huonossa parisuhteessa. Alkoholi oli ainoa keino (niin kuvittelin), jolla pystyin rentoutumaan ja kokemaan mielihyvää. Aluksi juhlin joka viikonloppu. Pikkuhiljaa juhlintaa alkoi olla sekä perjantaina että lauantaina ja vielä sunnuntainakin otin hieman "tasoittavaa". Pian alkoholinkäyttö ei ollut enää vain juhlintaan liittyvää, vaan otin huvikseni, tylsyyttäni ja rentoutuakseni. Tissuttelu alkoi venyä yli viikonlopun ja pian, aivan huomaamatta, joinkin jo joka ikinen päivä. En välttämättä paljoa, mutta ainakin muutama karpalo-lonkero meni päivittäin.

Pian alkoivat kaverit ja puoliso huomautella alkoholinkäytöstäni. Minä suutuin. niinhän se on, että alkoholisti suuttuu, kun ei itse tajua tai halua myöntää ongelmaansa. Lihosin huimaa vauhtia ja voin henkisesti pahoin. Olin masentunut, otin alkoholia masennukseeni, masennuin lisää, otin lisää alkoholia... Terapeuttinikin huolestui alkoholinkäytöstäni ja ohjasi minut päihdepsykiatrille. Siellä hyvin pian tajusin ongelmani ja pikkuhiljaa aloin vähentää. Kävin päihdepsykiatrilla puoli vuotta. Siitä oli minulle suuri apu. Aluksi pidin useiden viikkojen taukoa alkoholista, nykyään otan noin kaksi kertaa kuukaudessa. Joskus otan muuten vain yhden oluen tai lonkeron ja pystyn kyllä jättämään sen siihen.

Alkoholismi on vakava asia ja valitettavan yleistä toureetikoilla. Alkoholistin ajatusmaailma on vääristynyt, ja hän kuvittelee saavansa apua ongelmistaan ainoastaan alkoholista. Näin ei asia kuitenkaan ole. Kumpa vain jokainen sen tajuaisi. Minä sain apua ja selvisin. Jokaisella on mahdollisuus selvitä, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja hakee apua!

sunnuntai, 25. lokakuu 2015

Kuulumisia taasen

JES!! Sain tietokoneen! Nyt kelpaa kirjoitella blogia. Aikaisemmin olen joutunut kännykällä näpyttämään. Vuodatuksessa on ilmeisesti jotain ongelmaa, sillä vastaukseni joihinkin kommentteihin eivät näy useista yrityksistä huolimatta. Onnistuin myös vahingossa poistamaan joitakin kommentteja, tumpelo kun olen. Pahoittelut!

Olen nyt sitten muuttanut tänne Poriin. Vähän yksinäistä on, vaikka koulukiireitä kyllä riittää. Vaikka tämä onkin ihan kiva kaupunki ja uusi koti on ihana, on silti ikävä vanhaan kotikaupunkiin kova. Ehkä rankinta tässä on se, että poikaystävä jäi edelliselle paikkakunnalle. Murheen aihetta riittää, mutta olen päättänyt; että tällä kertaa en anna masennukselle valtaa. Aikaisemmin masennus on iskenyt aina elämänmuutoksissa. Nyt keskityn kouluun ja laihdutukseen ja yritän pitää mielen iloisena.

Ajattelin tässä lähipäivinä taas kirjoitella, mutta aihe on vielä vähän auki. Tourette ja harrastukset? Tourette ja alkoholi? Tourette ja tupakointi? Tourette ja siihen liittyvät sairaudet? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Oli muuten aivan ihanaa taas lukea kommenttejanne, niitä lisää! :)

torstai, 6. elokuu 2015

Pitkästä aikaa kuulumisia

Olenpas taas ollut laiska tämän blogin suhteen. Puolisen vuotta tässä on vierähtänyt ja siihen aikaan mahtuu niin paljon kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa. Töissä tosiaan olin sen puolisen vuotta, jonka työkokeilussa nyt saa olla. Rankka työ vaatii rankat huvit, joten hieman liian lujaa meni juhlimisen osalta. Pääsiäisenä baarissa ollessani kuitenkin tapasin miehen, jonka kanssa sittemmin aloin seurustelemaan. Tämä suhde on rauhoittanut minua hyvin paljon. Ei tule enää juhlittua ja olen tehnyt muutenkin täyden elämäntapamuutoksen. Aloin nimittäin karppaamaan! Voin suositella kaikille, jotka kärsivät ylipainosta. Seitsemän kiloa olen jo onnistunut karistamaan vajaassa parissa kuukaudessa.

Pääsinpäs muuten kouluunkin, Poriin yliopistoon opiskelemaan kulttuurituotantoa ja maisemantutkimusta! Nyt olisi sitten muutto Poriin tulossa lähiaikoina. Ja stressiä pukkaa niin ettette arvaakkaan! Vähän jännittää, että masennunko taas niin kuin jokaisessa aikaisemmassa muutossa. Stressihän tunnetusti myös lisää tic-oireita, joten kauhulla odotan koulun alkua. Toivon, että ticsit kuitenkin pysyisivät hallittavissa, niin olisi mukavampi aloittaa uudessa koulussa.

En muista olenko aiemmin maininnut olevani hieman kapinallinen lääkityksen suhteen. Tarvitsen niitä, mutta heti kun menee vähän paremmin, haluan päästä siitä eroon. Siispä tuossa alkuvuodesta lopetin lääkitykseni, joka silloin koostui Risperidonista ja Sertralinista. Samalla unohtuivat myös omega3 ja magnesium, joiden myös pitäisi auttaa touretteen. Toukokuussa ticsit ja pakko-oireet sitten taas lisääntyivät. Aloitin Risperidonin uudelleen, mutta Sertralin sai jäädä, sillä en enää kokenut olevani masentunut. Alkuun tuntui, ettei lääke enää auta. Sitten aloitinkin tämän elämäntapamuutokseni ja myös omega3 ja magnesium palasivat kuvioihin. Nyt olo on tosi hyvä, eivätkä ticsit enää haittaa juurikaan. :)

Siinä kai tärkeimmät. Oli mukavaa huomata, että kommenttejakin oli tullut, ihanaa! Joku siis todella lukee tätä blogia. ;) Superkivaa kesän jatkoa teille! :)

lauantai, 7. helmikuu 2015

Mites teillä?

Heipsan! Taas on aikaa vierähtänyt ja ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne. Itsellä on touretten osalta sujunut aika hyvin, oireet häiritsevät enää hyvin vähän. Töissä ne tietysti stressin takia yltyvät (jee, sain töitä!) ja kahvia tulee siellä juotua jonkin verran, mikä myös vaikuttaa asiaa. Mutta, Risperidonin nostamisesta oli apua. Tällä hetkellä ticejä ovat pääasiassa pään "heittely" toiselle puolelle, eräänlainen irvistys ja polven koukistelu. On myös yksi vokaalinen tic, joka muistuttaa yskimistä.

Olisi mukavaa kuulla teidän lukijoiden kokemuksia tourettesta! Onko teillä tai jollain tutullanne tourette? Millaisia ticejä siihen liittyy? Onko muita sairauksia tai oireita? Otan myös vastaan kysymyksiä ja vastaan niihin mielelläni. Liittyivät  ne sitten touretteen tai johonkin muuhun. Pientä säpinää kaipaisin blogiini. ;)

Mukavaa päivää juuri Sinulle!

maanantai, 3. marraskuu 2014

Uusia tuulia?

Pääsin tässä jonkin aikaa sitten neuropsykiatrille. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että vastassa on ihminen, joka oikeasti tietää mistä on kyse.  Minun on todella vaikeaa puhua tourettestani ja kuvailla oireita. Se vain tuntuu niin typerälle ja joka kerta tuntuu siltä, että eihän tuo nyt mitenkään voi tätä sairautta ymmärtää. Neuropsykiatrilla ollessani minun oli pakko kuitenkin rohkaistua ja kertoa asiat mahdollisimman yksityiskohtaisesti, sillä juuri kukaan ei tunnu uskovan, että minulla on tourette(tai ainakaan elämää vaikeuttava sellainen). Voihan se vaikeaa olla, sillä käytän kaiken voimani oireiden hallitsemiseen. Yksin ollessa olo onkin sitten aivan mahdoton ja ticsit hallitsemattomia. Terapia- ja lääkärikäynnit ovat niin lyhyitä, että pystyn hallitsemaan oireet lähes täysin. Nyt moni ehkä ihmettelee, miksi ihmeessä koitan peittää oireeni tällaisissa tilanteissa. Niimpä, miksi? Olen kai vain niin jumittunut siihen tapaan. Ticsit hävettävät ja lähiympäristön reaktiot pelottavat. Lapsesta saakka olen toisinaan jopa pakosta oppinut peittämään oireeni.

 Lääkitystä (Risperdal) nostettiin aluksi 1,5mg:aan ja muutama päivä sitten edelleen 2mg:aan. Itse en Ripserdaliin oikein usko, sillä ei ole tähän mennessä ollut ticseihini minkäänlaista vaikutusta. Silti pidän siitä, sillä se on auttanut valtavasti raivokohtauksiin, joista olen kärsinyt. Ennen olin jatkuvasti kiukkuinen ja hermostunut ja pienimmästäkin asiasta aloin nähdä punaista. Sain useampia raivareita päivässä, mutta Risperdalin aloittamisen jälkeen on ongelma kadonnut kokonaan.

 Terapeuttini sanoi tietojani lukiessaan, että neuropsykiatrilla on paljon suunnitelmia varalleni. Mitä ne sitten lienevätkään, odotan innolla! Vihdoin saan jonkinlaista apua ongelmaani. Sääli vain, että tämä neuropsykiatri oli vain sijainen, enkä pääse enää hänen vastaanotolleen.

Elämä alkaa muutenkin pikkuhiljaa pala palalta loksahtelemaan kohdilleen. Vaikka vielä on ongelmia esimerkiksi asumistuen ja työpaikan saannin kanssa ja toisinaan olen aivan hukassa kun joudun elämään yksin, ovat kuitenkin asiat selkeytymässä. Yksinäisyys on ehkä pahinta. Tuntuu, että seinät alkavat kaatua päälle liiasta pohdiskelusta. Onneksi minulla kuitenkin on oma iloinen riiviö-kissani täällä seuranani.:)