Kiireen lisäksi suurin syy siihen, etten hetkeen ole kirjoitellut on se, että olen kärsinyt vieroitusoireista. Ketipinorin rajun lopettamisen jälkeen on ollut aivan hirveä olo. Olen saanut nukuttua maksimissaan kolme tuntia yössä, on oksettanut ja kylmänhiki on virrannut. Jotta saisitte parhaan käsityksen tuosta olotilasta, kuvitelkaa itsellenne aivan hirveä krapula. Siltä se tuntui. Lääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen, että syön Ketipinoria 25mg siihen asti, että ylioppilaskirjoitukset ovat  ohi. Ei siinä olotilassa käyty juurikaan edes koulussa, saati sitten kirjoituksissa. Yök.

Minulla oli siis 300mg:n annos. Johtuen siitä, että joka kerta on ollut eri lääkäri, ovat myös ohjeistukset  vaihdelleet ja jopa olleet keskenään ristiriitaiset. Yksi lääkäri sanoi, että Ketipinor on sen verran pitkävaikutteinen, ettei siitä juuri huonoa oloa pitäisi tulla. Varmuudeksi kuitenkin annosta laskettaisiin hitaasti ja pidettäisiin tuo 25mg pidemmän aikaa nukkumisen tukena. 300mg:aa lähdettiin pudottamaan 100mg kerrallaan, 2 viikon välein. 100mg:n kohdalla olisi sitten pudotettu  vähemmän kerrallaan. Käynti toisella lääkärillä olikin sitten 100mg:n kohdalla. Hän sanoi, että Ketipinor on niin lyhytvaikutteinen, että kun sen illalla ottaa niin aamulla sitä ei elimistössä enää juurikaan ole. SIIS MITÄ IHMETTÄ. En nyt  tiedä kuka on oikeassa, mutta vähän meni ristiin tämäkin asia. Kuitenkin, tämä lääkäri sanoi että ota 2 päivää 50mg ja sitten kokonaan pois. Uskoin lääkäriä. Ei olisi kannattanut.

P.S. tämä viimeisin lääkäri sanoi, että sinulla oli niin pieni määrä tuota Ketipinoria, ettei siitä olisi pitänyt huonoa oloa tulla. (??) Ai niin, alunperin kun aloin ottaa tätä lääkettä, äitini kysyi lääkäriltä, että tuleeko siihen riippuvaiseksi. "Ei."