Totuudenmukaisuudesta en sitten tiedä, mutta luin jostain, että 50%:sta toureetikkoja tulee iän myötä jonkin sortin alkoholisteja. En tiedä mihin se perustuu, mutta olettaisin sen liittyvän alkoholin tuottamaan rentoon oloon ja vapautumiseen. Rentoutuminenhan on meille toureetikolle erityisen tärkeää, sillä jatkuva nykiminen ja ääntely syövät voimia. Aihe on minulle henkilökohtaisesti hyvinkin läheinen, sillä itse olen toipuva alkoholisti. Minun tapauksessani ongelmaan tartuttiin jo varhaisessa vaiheessa, joten elämäni ei vielä ehtinyt "mennä persiilleen". Ongelma on kuitenkin jatkuvasti läsnä ja mietityttää.

On erikoista, että toureetikot hakevat rentoutumista alkoholista, sillä alkoholihan lisää ticsejä. Tämä johtuu siitä, että keskittyminen oireiden pidättelystä herpaantuu. Itse en ainakaan alkoholin vaikutuksen aikana huomaa oireiden lisääntymistä, vaan päin vastoin rauhoitun ja otan rennosti. Usein humalassa minulta kysytään, että hei, ootsä ihan ookoo. Ja minä ihmettelen, että miten niin, kun olo on niin rento ja hyvä.

Viime vuonna alkoholia kului valtavat määrät. Olin masentunut, ahdistunut ja huonossa parisuhteessa. Alkoholi oli ainoa keino (niin kuvittelin), jolla pystyin rentoutumaan ja kokemaan mielihyvää. Aluksi juhlin joka viikonloppu. Pikkuhiljaa juhlintaa alkoi olla sekä perjantaina että lauantaina ja vielä sunnuntainakin otin hieman "tasoittavaa". Pian alkoholinkäyttö ei ollut enää vain juhlintaan liittyvää, vaan otin huvikseni, tylsyyttäni ja rentoutuakseni. Tissuttelu alkoi venyä yli viikonlopun ja pian, aivan huomaamatta, joinkin jo joka ikinen päivä. En välttämättä paljoa, mutta ainakin muutama karpalo-lonkero meni päivittäin.

Pian alkoivat kaverit ja puoliso huomautella alkoholinkäytöstäni. Minä suutuin. niinhän se on, että alkoholisti suuttuu, kun ei itse tajua tai halua myöntää ongelmaansa. Lihosin huimaa vauhtia ja voin henkisesti pahoin. Olin masentunut, otin alkoholia masennukseeni, masennuin lisää, otin lisää alkoholia... Terapeuttinikin huolestui alkoholinkäytöstäni ja ohjasi minut päihdepsykiatrille. Siellä hyvin pian tajusin ongelmani ja pikkuhiljaa aloin vähentää. Kävin päihdepsykiatrilla puoli vuotta. Siitä oli minulle suuri apu. Aluksi pidin useiden viikkojen taukoa alkoholista, nykyään otan noin kaksi kertaa kuukaudessa. Joskus otan muuten vain yhden oluen tai lonkeron ja pystyn kyllä jättämään sen siihen.

Alkoholismi on vakava asia ja valitettavan yleistä toureetikoilla. Alkoholistin ajatusmaailma on vääristynyt, ja hän kuvittelee saavansa apua ongelmistaan ainoastaan alkoholista. Näin ei asia kuitenkaan ole. Kumpa vain jokainen sen tajuaisi. Minä sain apua ja selvisin. Jokaisella on mahdollisuus selvitä, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja hakee apua!